Kylläpä kaapit tuli nopeasti täyteen. Olen ihan apinan raivolla ja innolla laittanut paikkoja kuntoon. Tekemistä vielä riittää, mutta tämä talo alkaa jo näyttää ihan siedettävältä asuinpaikalta, vaikka edelleen tuntuu, että koti on äitini eikä minun. No aika parantaa...

Yhden kaapin perältä löysin äidin vanhan keijua esittävän taulun. Sen paikka oli pitkään keittiössä, mutta jostain syystä ajatunut kaapin perälle. Taulussa keijulla on hyvin hämmästynyt ilme. Vihreät hennot keijunsiivet erikoisesti ristissä ja vaalea hame hieman repaleinen. Lapsena tykkäsin kovasti taulusta, mutta nyt en oikein enää tiedä. En aikaisemmin laittanut merkille tytön hämmentynyt ilmettä, ihailin vain kevyttä ja kaunisrakenteista olemusta. Olisin pienenä halunnut samanlaisen mekon kuin kuvassa. Ihme juttu :)

No jatkan järjestelyä, ei tästä muuten tule mitään.