Luulen, että nyt on oikea hetki kirjoittaa. En oikeastaan koskaan hyvästellyt äitiäni. Seisoin hautajaisissa kukkavihko kädessä ja laskin sen arkun viereen. Sanoin sana,t jotka luki kortissa, mutta en koskaan OIKEASTI hyvästellyt äitiäni. En ole halunnut päästää hänestä irti. Nyt teen sen. En siksi, että haluan. Vaan siksi, koska rakastan.

Mutta miten hyvästellä ihminen, joka on jo poissa? Miten hyvästellä ihminen, jota ei koskaan halua päästää luotaan.

"Sinä jo lähdit, mutta nyt annan sun mennä, Äiti. Tule luokseni taas kun aurinko heräilee. Iloitsen sun hymystä sydämessäni ja mutta päästän susta irti. Olet vapaa, sillä rakkaus ei koskaan kuole. Olit rohkeampi kuin yksikään meistä, kauniimpi kuin taivas tai yksikään sana, rakkaampi kuin elämä. Ota palanen minusta mukaan, vie taivaisiin. Säilytä, kunnes olemme taas yhtä. Hei vaan Äiti, olit rakas, olit rakkaampi"

 

Loma. Ihanaa.

Kirppiskamojen keräily täydessä touhussa. En tiedä mikä mielenhäiriö iskenyt. Ennen niiin tärkeät tavarat muistoineen saavat nyt lähteä. Loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen niin vähällä ja aionkin sitä jatkossa noudattaa.

Kävin jopa vintillä keräämässä pienen pussillisen tavaroita eikä tuntunut pahalta. Tämä muutto ja elämänmuutos on selvästi tuulettanut aivokoppaani ja tunnen itseni vapaammaksi kuin koskaan aikaisemmin. Nyt täytyy vain toivoa, ettei valtava morkkis iske myöhemmin.

Otin myös äitini tavaroista pussin vanhoja kirjeitä ja lehtileikkeitä. Ehkä niistä on minulle jotain hyötyä kun yritän kasata kokoon ajatuksia äidin persoonasta ja elämästä. Haluaisin niin kovasti ymmärtää ja hyväksyä. En ole oikein koskaan saanut otetta äitini elämästä vaikka olen sitä kovasti yrittänyt ymmärtää.

"Hentoinen neito, suruinen mieli. Keho täynnä elämää, kahleet nilkoissa. Keijuksi haluat, mutta jätä meidät sydämeesi"

Painajaisia en ole enää nähnyt. Ehkä stressi alkaa jo helpottaa.

 

 

Viikonloppu mennyt paikkoja laitellessa ja telkkua töllötellessä. Järjestelyn, siivoamisen ja korjailujen  lomassa ehdin käydä naapurissakin syömässä uusia perunoita ja silliä. Olin iloinen kutsusta, vaikka ei niin kauhen läheisiä ollakaan enkä tiedä haluanko päästää heitä kauhean lähelle. En ole tottunut sellaiseen. Mutta tuntui hyvältä juhlistaa juhannusta edes jotenkin. Kyllä uudet perunat ja grilliruoka kuuluu keskikesänjuhlaan.

Olen nukkunut aika huonosti ja nähnyt pari painajaistakin. Luulen, että se johtuu tästä muutosta ja loman alkamisesta. Töissä vedettiin niin täysillä ennen lomalle lähtöä ja niistä fiiliksistä eroonpääseminen ei käy nappia painamalla.

Unet ovat olleet todella kummallisia ja ahdistavia. Yhtenä yönä heräsin ihan hiestä märkänä ja hetken kuvittelin, että joku oli kanssani talossa. No aamulla huomasin, että yhden kirjahyllyn taso oli pettänyt ja siinä olevat tavarat olivat lattialla. Harmitti vähän, kun lapsena saamani posliininuken pää oli hajonnut siinä rysäyksessä. Nukke oli ihan lemppari pienenä, mutta en tiedä viitsinkö sitä enää säilyttää. Ajattelin muutenkin vähän muuttaa sisustustyyliä vähän pelkistetympään. Olen ollut vähän sellainen hamstraaja, mutta ehkä olisi jo aika luopua krääsästä. Olenkin varannut kirppispöydän ja rekin, jonka avulla pääsen osasta kamasta eroon. Jäljelle jääneet laitan vaikka pelastusarmeijalle.

Olen käynyt vintillä vähän tutkiskelemassa äidin vanhoja tavaroita, mutta en taaskaan saanut niistä otetta. Ehkä pitäisi antaa niiden nyt olla ja keskittyä alakerran laittoon. Yhden lampunjalan kannoin alas ja ajattelin puhdistaa sen. Jalka kyllä kaipaa uutta varjostinta, mutta eiköhän niitä ole aika helppo löytää melkein mistä kaupasta vaan. Toivottavsti en ehdi hajottaa sitä, ennen kuin saan varjostimen ostettua.

 

 

Kylläpä kaapit tuli nopeasti täyteen. Olen ihan apinan raivolla ja innolla laittanut paikkoja kuntoon. Tekemistä vielä riittää, mutta tämä talo alkaa jo näyttää ihan siedettävältä asuinpaikalta, vaikka edelleen tuntuu, että koti on äitini eikä minun. No aika parantaa...

Yhden kaapin perältä löysin äidin vanhan keijua esittävän taulun. Sen paikka oli pitkään keittiössä, mutta jostain syystä ajatunut kaapin perälle. Taulussa keijulla on hyvin hämmästynyt ilme. Vihreät hennot keijunsiivet erikoisesti ristissä ja vaalea hame hieman repaleinen. Lapsena tykkäsin kovasti taulusta, mutta nyt en oikein enää tiedä. En aikaisemmin laittanut merkille tytön hämmentynyt ilmettä, ihailin vain kevyttä ja kaunisrakenteista olemusta. Olisin pienenä halunnut samanlaisen mekon kuin kuvassa. Ihme juttu :)

No jatkan järjestelyä, ei tästä muuten tule mitään.

Raivostuttavaa. En saa saunaa toimimaan. Just. En siis pääse hellimään muuton kipeyttämiä jäseniäni saunan lauteille. Olin suunnitellut vihdankin tekemistä pihan koivuista. Ei ole todellista. Telkkariakaan en voi katsoa (paitsi tietty jotain yleareenaa tietokoneelta), kun antennin asentajat tulee vasta ensi viikolla.Great, ihan sika mahtavaa :(

Nyt istun sohvalla läppäri sylissä, ruusunmarjatee sovanreunalla. Tämä kirjoittaminen on oikeastaan hauskaa ja ehkä vähän koukuttavaakin. Tämä muutto herättää niin paljon erilaisia ajtuksia...

Päätös muuttaa tähän taloon ei ollut kaikista helpoin. Jo yksistään äidin tavaroiden raahaaminen ullakolle oli henkisesti todella raskas prosessi. Mitään en kuitenkaan raaskinut heittää poiskaan. En osaa edes sanallisesti kuvailla, miten voimakasta kiintymystä tunnen niihin tavaroihin. Silti niiden koskettelu ja käsittely vie minut niin syvälle sisäiseen kaaokseen ja tunnemyrskyyn, että siitä aiheutuu järkyttävää henkistä pahoinvointia.

Naapurin isäntä olisi halunnut ostaa tontin ja talon, mutta ajatus ei houkuttanut yhtään. Isäntä kuitenkin sanoi, että tarjous on voimassa, jos muutan mieleni. Oli hyvin kiinnostunut myös huonekaluista ym tavaroista. Ihme hemmo :) No mukava heppu, on asunut äidin naapurissa jo 80-luvulta.

Kun saan tämän alakerran kuntoon, niin tiedän, että edessä on jossain vaiheessa myös vintin vuoro. Paljonhan siellä olisi poisheitettävää. Aika näyttää pystynkö mistään luopumaan.

Kisumisun on määrä saapua taloon ensiviikolla. Sellainen ihan tavallinen maatiaiskolli. Sillä oli aivan ihastuttava kissantassunjälkeä muistuttava jälki selässä. Kävin viikko sitten valitsemassa pienen punanenäisen söpöliinin, mutta en saanut sitä vielä mukaani.   Maatalonemäntä on todella tarkkana, että ei luovuta liian aikaisin. Sanoi, että se on takuuvarma konsti saada kissan pää sekaisin. Muutenkin kyseli tarkkaan millaiseen ympäristöön pentu tulee, onko minulla aikaisemmin ollut kissoja ja olenhan tietoinen, että kissan hylkääminen on rikos. No hyvä että kyselee. Onneksi on olemassa vastuullisia lemmikinomistajia. <3 Kisumisu tule pian kotiin <3